Pekka Manninen 10 vuotta, 6 kuukautta sitten.
Edellinen aiheeseen liittyvä rimpsu on jo niin pitkä, että aika aloittaa uusi. Kuutamolla.
Ok, ihan hyvä idea.
Täytyy kyllä edelleen valitella näitä Suomen keliolosuhteita yökuvaukseen: Omien havaintojen mukaan viimeisin ilta, jolloin taivas oli riittävän selkeä kunnon kuvauksille, ja kuun horisontin alapuolella, oli Keski-Suomessa 21.8.
Olen yrittänyt käydä aina kuvaamassa, kun tähtitaivas on ollut näkyvillä. Tuloksena on ollut kuitenkin taivaan täydeltä oranssia valoa: Taivaalla on ohut pilviverho, joka 10km päässä olevien katuvalojen ansiosta valaisee siis koko taivaan. Pitäisi matkustaa johonkin 100km päähän mistään ylimääräisistä valoista.
Mutta! Sille nyt ei voi oikein mitään, joten pitää keksiä vaan uusia ideoita 🙂
Jos tähänkin ketjuun saisi laittaa myös ihan yleistä yökuvausta?
Revontulet meidän takapihalta 17.01.13 pakkasta -29 Laittakaa palautetta ja neuvoja olen aloittelija eikä photosoppia käytössä.
tässä tähtikuvauksia 😛
Tosi komeita kuvia, varsinkin tuo toinen ja kolmas kuva ovat todella tunnelmallisia.
samyangin peilillä kuuta kuvaillut 🙂 aika epäselvää taasen mutta onhan siinä kuu
Juuri hiljattain itsekin kameran hankin, ja olihan se pakko tuonne taivaalle kääntää, ensiräpsäisyt kuusta sekä jupiterista kuineen.
Yllättävän hyvää kuvaa sai aikaan 50-300mm objektiivilla, 300mm zoomauksella tietty ja jalustalta otettuna. Jupiterin kuvaan on pinottu 6x2s valotuksia
Nyt sitten vain odotellaan, että säiden haltija poistaa nuo pilvet tuolta taivaalta, että päästään napsimaan uusia kuvia.
Antilla, Ranglerilla ja Johanneksella varsin onnistuneita yökuvia. Totta on ettei liikaa ole ollut tähtitaivas näkyvillä, tai sitten ei ole ollut mahdollisuutta lähteä kuvailemaan.
Vielä on pakkasöitä tulossa…
Kiitosta. Laittakaahan vaan lisää kuvia!
Ihan hyviä kelejä ollut nyt pitkästä aikaa. Ainoastaan tuo valosaaste häiritsee, aika natriumin valon värisiä kuvia tulee.
Saiko kukaan kuvaa komeetasta?
Ensimmäisessä kuvassa Orionin tähdistön yläosassa oleva pieni tähtijoukko, jossa kolmesta kirkkaimmasta tähdestä ylimpänä Meissa (28 kertaa auringon massa, etäisyys 1100 valovuotta), Sen alapuolella Phi Orionis 1(1000 valovuotta) ja Phi Orionis 2 115 valovuotta. Siis nuo fotonit, jotka Meissasta lähtivät ja tänään osuivat minun kameran kennoon, lähtivät joskus silloin matkalleen, kun Viikingit tekivät retkiään Euroopassa keskiajalla 😀 Tiedot tarjosi wikipedia.
Spaceweather näytti kovaa aurinkotuulta ja kävin ottamassa pari kuvaa. Huomasin jälkeenpäin, että komeetta Pan-STARRS sattui ihan vahingossa kuviin. (Näkyy paremmin ensimmäisen kuvan oikeassa alanurkassa puun latvassa, Andromedan galaksin alapuolella).
Pitkästä aikaa pääsin kuvaamaan tähtiä, kun nyt on onneksi vapaata, eikä tarvitse mennä nukkumaan hyvissä ajoin. Olin jo torstaina kuvaamassa ja sain ehkä parhaimmat tähtikuvat ikinä. Kotiin päästyäni tajusin, että muistikortti on hajonnut, enkä saanut siirrettyä kuvia koneelle. Se oli kuitenkin ehkä tarkoitettu niin, koska lähdin sitten eilen uudelleen kuvaamaan ja yllättäen revontulet alkoivat loimuta läpi taivaankannen <3 En ollut nähnyt niitä yli kymmeneen vuoteen, olin olin tosi iloinen!
Kuvanlaatu on vähän surkea, kun jouduin kuvaamaan pelkkään JPG-muotoon, sillä Canonin asennuslevy on hävinnyt, enkä pysty käsittelemään RAW-tiedostoja 🙁
Näin perässähiihtäjänä laitan vielä samasta aiheesta kuvia (ei kai niitä voi koskaan olla liikaa?) Kävelin lumikengillä vielä uudelleen tuonne samalle paikalle useamman putken kanssa.
Vinkkinä: Jos jollakin on joskus vaikeuksia löytää pimeässä täydellistä äärettömään tarkennusta, kannattaa ottaa esimerkiksi Jupiter avuksi ja tarkentaa peilin kautta siihen. Sitten teipillä lukitsee tarkennuksen, ja myöhemmin merkkaa vaikka lyijykynällä putkeen, missä kohdalla infinty-tarkennus on…sitten seuraavalla kerralla voi katsoa tuon merkin ja teipata objektiivin uudestaan kohdalleen ja mennä suoraan kuvaamaan. Näin, koska kaikkein turhauttavinta on se, että kuvailee pakkasessa tunnin, ja tulee katsomaan kuvia ja kaikissa on ollut tarkennus pielessä!
