Henkilö ja moutokuvia
exif | Aperture: f/2 | Camera: Canon Canon EOS 550D | Exposure compensation: 0.333333 | Exposure time: 1/1600 | Focal length: 50 mm | ISO: 400 exif | Aperture: f/2 | Camera: Canon Canon EOS 550D | Exposure compensation: 0.333333 | Exposure time: 1/1600 | Focal length: 50 mm | ISO: 500 exif | Aperture: f/2 | Camera: Canon Canon EOS 550D | Exposure compensation: 0.333333 | Exposure time: 1/1600 | Focal length: 50 mm | ISO: 800Katja
exif | Aperture: f/2 | Camera: Canon Canon EOS 550D | Exposure time: 1/1000 | Focal length: 50 mm | ISO: 200 exif | Aperture: f/2.8 | Camera: Canon Canon EOS 550D | Exposure time: 1/1250 | Focal length: 50 mm | ISO: 200 exif | Aperture: f/3.2 | Camera: Canon Canon EOS 550D | Exposure time: 1/1250 | Focal length: 50 mm | ISO: 200Ja vielä.
exif | Aperture: f/2.2 | Camera: Canon Canon EOS 550D | Exposure time: 1/80 | Focal length: 50 mm | ISO: 200 exif | Aperture: f/2 | Camera: Canon Canon EOS 550D | Exposure compensation: 0.333333 | Exposure time: 1/1000 | Focal length: 50 mm | ISO: 2000 exif | Aperture: f/2.2 | Camera: Canon Canon EOS 550D | Exposure time: 1/1600 | Focal length: 50 mm | ISO: 200Ekasta setistä keskimmäinen ja viimeisestä mv. Muissa sävyt "platkuja" ja vinjetointi on tehoste, jonka kanssa kannatta olla varovainen. Harvoin toimii värikuvassa, varsinkaan voimakkaana.
Nuo muut eli "platkut", niihin lisäisin kontrastia. Tämä on siis vain minun vaatimaton mielipiteeni.
Ohessa kokeilu, A Dragan-tyylillä, eli eivät ole luonnollisia, vaan karrikatyyrejä, joissa olen pyrkinyt korostamaan, eletyn elämän tuomia jälkiä.
exif | Aperture: f/4 | Camera: Canon Canon EOS 5D | Exposure compensation: -0.333333 | Exposure time: 1/250 | Focal length: 200 mm | ISO: 1600 exif | Aperture: f/4 | Camera: Canon Canon EOS 5D | Exposure compensation: -0.333333 | Exposure time: 1/500 | Focal length: 200 mm | ISO: 1600No, mielipide on mielipide. Kiitos kuitenkin 🙂
PS: ensimmäisessä kuvassa silmät ovat liian värikkäitä. Ei ole kovin hyvin.
Kaikki muotokuvat omassa luokassaan nk. mukiinmeneviä. Luizan kuvissa joissain oli mielestäni liian häiritsevä tausta. Se tausta kiinnitti ensimmäisenä silimieni huomion ja vasta sitten katsoin henkilöä. Ja se pitäisi olla toisin päin.
Harrin kuvissa ensimmäisestä en pitänyt, voinee olla HDRn vika kun en niistä tykkää. Mutta toisessa, siinä mustavalkoisessa, sitten näkyi se eletty elämä ja antoi kuvalle syvyyttä ja sille elämälle tarkoituksen.