Tarina

Saan usein inspiraation kuviin jostain tietystä laulusta tai tunteesta. Ajattelinkin nyt kysyä teidän mielipidettä tästä kollaasista, jonka kuvasin yhellä kuvausretkellä. Ajatuksena kuvasarjassa on ajan kuluminen ja menneisyyden & tulevaisuuden yhdistyminen.

'From despair to where?' Ensimmäisessä kuvassa on teemana lähteminen, uuden suunnan etsiminen elämälle, kenties vaikeiden asioiden kohtaamisen jälkeen.

'Between falling and flying.' Keskimmäisessä kuvassa ollaan muutoksen keskellä, osa menneisyyden asioista vetää alaspäin, mutta samalla on jo herännyt usko parempaan huomiseen, mitä taivasta kohti kurkottavat puut kuvastaa.

'We will find the way to erase the past. Stay with me, stay with me.' Viimeisessä kuvassa ollaan jo päästy menneisyyden haamujen yli ja uusi alku voi alkaa. Veneen uppoaminen kuvaa voitettuja vaikeuksia, mutta samalla myös pysymistä kiinni elämän syrjässä.

Laittakaa kommenttia mitä ajatuksia nää kuvat herättää, vai herättääkö yhtään mitään. Sommittelusta ja muusta saa antaa kans palautetta. Plus jos teillä muilla on jotain tarinaa kerrottavana johonkin kuvaan liittyen, niin näkisin sen mielelläni.

Kiitän!

Erittäin hyvä idea, ja toteutus. Kuvat myötäilevät tarinaa. Mulla tuli kyllä sellanen olo viimesestä kuvasta, ettei tarinalla olekaan hyvää ja kaunista loppua, vaan jokin traaginen ja surullinen.

Itse kuvista, keskimäinen on tunnelmallinen, ehkäpä mustavalkoisuuden takia. Onnistunut  kuvasarja

Kiitosta vaan! Tykkään itekin ehkä eniten tuosta keskimmäisestä kuvasta. Ja ymmärrän näkemyksesi tarinan surullisesta lopusta, voin itekin siihen samaistua – tällasena parantumattomana melankolikkona. Jos tuo nyt oikea sana on elämänkatsomusta/luonteenpiirrettä kuvaamaan.. 🙂 Mun kuvissa näkyy usein surumielisyys tai jonkinlainen synkkyys. Tykkään paljon kuvailla autioita rantoja ja uusin "villitys" on metsästää ränsistyneitä ja hylättyjä rakennuksia. Niissä on jotain mystistä tunnelmaa.

Tässä nyt putkeen vielä toinen "tarina" kun löysin tämänkin koneelta. En pidä tästä niin paljoa kun tuosta uudemmasta, ehkä siks että kaikki kuvat on mustavalkeita ja näin ollen ne jotenkin latistaa toistensa tunnelman. Eikä kuvissa muutenkaan oo oikein minkäänlaista syvyyttä tai hyvää kontrastia, kuten uudemmissa kuvissa. Huomaa kyllä että nuo on aika vanhoja otoksia ja digipokkarilla otettuja. Nykyään kuvaan järkkärillä.

Mutta eniwei, tässä siis ajatuksena taas muutos ja eteenpäin kulkeminen erilaisin keinoin. Samalla tarkoituksellisesti kuviin on haettu diagonaalista sommittelua, joka toimii toisena yhdistävänä tekijänä.

Hienoja kuvia ja erinomainen oivallus kertoa tarinoita kuvilla. Vähän minua häiritsivät nuo tekstit kuvissa. Antaa kuvien kertoa tarina itse, sillä tarina on jokaiselle meistä erilainen ja se on sen tarinan viehkeys, mysö.

Ja sitten ehdotuksia. Josko voisi jotain kohtaa kuva-tarinassa painottaa esim. eri kokoiset kuvat, erilaiset rajaukset, limittäin etenevä kuvasarja, jossa kuvat voisivat jatkua toisistaan ja erota jossain kohden selvemmin jne.

Ensimmäinen kuvasarja kertoi minulle tällaisen tarinan: Lähden kulkemaan, ihan minne vaan, kun kerran tie on avoinna taas. Eksyn metsään paljaita puita tulvillaan ja näen taivaan taas. Metsä vie ja päättyy mereen, veden ääreen, lähteelle. Pysähdyn. Erilainen tie on avoinna. Ei kuitenkaan vaivatta synny vapaus.

Pidin myös siitä toisesta vaikka se olikin kauttaltaan mustavalkoinen. Siinä tarina oli selkeämmin vaeltajan.

Mutta sarjaa kannattaa ehdottomasti jatkaa. Minusta melankolia tai surumielisyys ei ole paha.

Kuvasarjat ovat vaativa taiteenlaji. Usein ne alkavat hyvin, mutta jatko ja se viimeinen kuva, eivät kanna loppuun. Niin mielestäni kävi ensimmäisessä sarjassa nyt myös. Viimeinen kuva ei yllä samalle tasolle. Toinen seikka on värikuvien ja mv-kuvien sekoitus. Vaatii oman jumpan, kuvan värityksen osalta, että rimmaavat yhteen. Sarjan viimeisen kuva väri ja sävyt taas toimii keskimmäisen mv-kuvan kanssa. Kuvan sisältö ei.

Toinen sarja mustavalkoisena parempi. Vaikka kuvat ja kuvien aiheet lähtökohtaisesti vaatimattomampia, sarja kokonaisuutena, kantaa loppuun. Toisen sarja kuvajärjestys myös valittu hyvin.  Koko sarja olisi kiinnostava nähdä iiisompana. Nyt jää vähän pieneksi.

Teksteistä Anjapuu jo mainitsikin. Kannattaa luottaa katsojaan. jokaiselle katsojalle kuvasarja on oma matkansa, tekstistä riippumatta.

Yhtäkaikki, odotan mielenkiinnolla lisää kuvasarjojasi. 

Kiitos vinkeistä ja erilaisista näkökulmista!

Ja itekin pidän enemmän synkistä kuvista kuin iloisista ja kirjavan värisistä, tosin riippuu tapauksesta ja kohteesta aina 🙂

Kiitän tästäkin kannanotosta, kiva kuulla erilaisia mielipiteitä! Ja tottahan tekstit olis voinu jättää pois, tällä kertaa ne vaan omasta mielestäni sopi niihin (ajattelin ehkä liikaa omia näkemyksiä tässä kollaasissa). Kiva että pidit mv-kokoelmasta, itse en ole kovin tyytyväinen siihen.. Mutta katsellaan mitä tuleva tuo tullessaan, ehkä teen joskus paremman version samaisesta aiheesta.

Jäämme odottamaan jatkoa.

Tällä kertaa en kirjoita tarinan taustasta, miksi valitsin nämä kuvat, vaan jokainen tulkitkoon tavallansa 🙂