Kirjoitetut vastaukset
No jo on "lutunen" poikanen. Hyvä kun jätit "elintilaa" etkä rajannut liian tiukasti.
Nämä ovat nyt niitä makuasioita, mutta ehkä sitä kontrastia ja tummanpäätä voisi hiukan lisätä. Aikansa kun sitä kuvaa esim. kukkia, niin oma juttu ja käsiala löytyy. Ykstittäistä kukkaa jne. kun kuvaa, on hyvä kiinnittää huomiota taustaan, miten se tukee itse kuvauskohdetta. Yleisohjeena pidetään pehmeää ja kuvauskohdetta esiinnostavaa taustaa hyvänä peruslähtökohtana. Esim. vaalea kukka tummalle taustalle ja päinvastoin. Hyvä tausta on myös usein vastaväritausta. Kannattaa kokeilla, erilaisia versioita. Ohessa vain yksi tapa toteuttaa edellinen. Ei siis mikään ainoa oikea, vaan minun tapani kuvata kukkia.
exif | Aperture: f/8 | Camera: SONY NEX-5 | Exposure compensation: -0.7 | Exposure time: 1/1250 | Focal length: 55 mm | ISO: 400 exif | Camera: Canon Canon EOS 5D | Exposure compensation: 0.333333 | Exposure time: 1/100 | ISO: 800 | White balance: 1 exif | Camera: Canon Canon EOS 5D | Exposure compensation: 0.333333 | Exposure time: 1/80 | ISO: 800 | White balance: 1Piti kommentoida tuota Risto kuvaa, samalla kun postasin omani. Ei siinä vikaa ole. Terävyyttä löytyy riittävästi ja joskus, kuten tässä tietty sameus sopii. Hyvät pehmeät värit.
Mitä tulee ikusseen kesäharjoitelemiseen, niin me kaikki
Peilikuvaa ruususta. Eos 5D, CZJ Q1 135mm/f4 ja vähän CS5:sta painikkeeksi
exif | Camera: Canon Canon EOS 5D | Exposure compensation: 0.333333 | Exposure time: 1/5 | ISO: 800 | White balance: 1Kuvasarjat ovat vaativa taiteenlaji. Usein ne alkavat hyvin, mutta jatko ja se viimeinen kuva, eivät kanna loppuun. Niin mielestäni kävi ensimmäisessä sarjassa nyt myös. Viimeinen kuva ei yllä samalle tasolle. Toinen seikka on värikuvien ja mv-kuvien sekoitus. Vaatii oman jumpan, kuvan värityksen osalta, että rimmaavat yhteen. Sarjan viimeisen kuva väri ja sävyt taas toimii keskimmäisen mv-kuvan kanssa. Kuvan sisältö ei.
Toinen sarja mustavalkoisena parempi. Vaikka kuvat ja kuvien aiheet lähtökohtaisesti vaatimattomampia, sarja kokonaisuutena, kantaa loppuun. Toisen sarja kuvajärjestys myös valittu hyvin. Koko sarja olisi kiinnostava nähdä iiisompana. Nyt jää vähän pieneksi.
Teksteistä Anjapuu jo mainitsikin. Kannattaa luottaa katsojaan. jokaiselle katsojalle kuvasarja on oma matkansa, tekstistä riippumatta.
Yhtäkaikki, odotan mielenkiinnolla lisää kuvasarjojasi.
Laitetaan nyt yksi lisää, vaikka ei nyt ihan makro ole. Kuvattu CZJ Sonnar 135mm/f4 "klasilla"
exif | Aperture: f/1.4 | Camera: Canon Canon EOS 5D | Exposure compensation: 1 | Exposure time: 1/250 | Focal length: 50 mm | ISO: 100 | White balance: 1Riston kuva on hieno. Mitäs jos oikaisisit "horizontin" ja rajaisit, tuon puhkipalaneen auringon pois. Kuvan etualan kivet, ovat "valaistu" upeasti. Miltä tällainen ajatus kuulostaa
Kuva on hiukan ahdas ja oikeastaan vain siinä ominaisuudessa, että häntä katkeaa. Ahtauden mainitsikin itse. Se mikä kuvassa kiinnitää huomion, on kohdistuksen osuminen hieman taakse. Silmät ja "kuono" jäävät epäselväksi. Kauanaikaa sitten syntyneenä, tunnen kuvaajan "luovuudentuskan" polvet narisee, selän kanssa kilpaa. Kuvaaminen kaikesta huolimatta varsin hauskaa
No jo vain toimi. Hyvää kuvassa on, että kirkkaat eivät ole palaneet puhki, vaikkakaan niisä ei yksityiskohtia näykään. Hyvää on varsinkin tummanpään käyttö. Et ole pelännyt mustaa, joka tukkoisuudessaan usein tuo kuvaan sitä syvyyttä ja "draamaa". Terävyyttä löytyy myös. Terävyys on kuitenkin kuvissa ominaisuus jota kannattaa viljellä varovaisesti. Ominaisuutena se on minusta yliarvostettu ja usein kuvissa sen näkee liian, ns. takakireeksi vedettynä, joka tekee kuvasta rauhattoman. Terävöitys on ominaisuus, jota kannattaa kokeilla eri arvoilla. Toisiin kuviin se sopii, toisiin ei. Se on ominaisuus joka kannattaa tehdä RAW-kääntäjässä, jos se vaan on mahdollista. Adobe/fotari RAW-kääntäjässä sen kohdistumista voi hyvin säätää mask-liukusäätimellä, kunhan muistaa, että kuva on suurennettu vähintään 100%:iin.
Vanhemmissa versioissa on tod.näk kuitenkin seurava toiminto: IMAGE>MODE ja sieltä listasta grayscale. Sitten vaan kontrastia säätelemään. Noilla pääsee jo vähintäänkin tyydyttävään lopputulokseen. HUOM! muista tallentaa mv-versio eri nimellä, muuten katos värillinen
Kiitos Hanna ja Arja.
Kyllä se tämän vuoden satoa on. Tämä lasi on vuodelta 83-84 sarjanumeron mukaan. JENAerGlas on toiminnassa vieläkin ja sieltä se raakalasimateriaali tuli optiikkatehtaaseen. Ainakin 1977 jolloin minä siellä vietin 5 viikkoa opettelemassa optiikan saloja. 35mm/f2.4 MC flektogon on yksi legendoista ja niitä on monta muutakin. Oli Biogon, Biotar, Biometar, Cardinar, Flektogon, Pancolar, Practigar, Sonnar, Tessar, Topogon, Triotar jne. Valmistivat myös viimevaiheen lasit, Pentacon, Meyer-Optik ja ties mitä muuta. Laatuongelmiakin tuli lähinnä vasta kun muuri kaatui, suuri itämarkkina-alue lakkasi olemasta. Tavara ei mennyt kaupaksi, rahaa ei tullut, palkkoja ei maksettu. No sen tarinanhan kaikki jo tuntevatkin. Hyvin yleinen ilmiö entisessä itäeuroopassa. Itse kun viimeksi siellä kävin, elettiin kesää 1979, kaikki oli "hyvin" Kaupunki kukoisti, valtava CZJ:n tehdas tuotti kaikenlaista optista tuotetta. Nyt on kuulemma vähän hiljaisempaa.
Yksi tapa:
Photoshop: Adjusments>Black&white… ja säätämään. Preset-asetukset kannattaa ensin kokeilla ja katsoa mitä liukusäätimille tapahtui. Sitten kun kuva on mielestäsi ok, paina OK.
Elements: Enhance>convert to balack&white ja sama siellä, eri esiasetuksia. Säätämään nyt vaan liukusäätimiä, sieltä se oma tyyli sitten löytyy.
HUOM! kannatta seurata kirkkaita sävyjä, etteivät pala puhki. Samaa voi sanoa tummanpäästä, ettei mene tukkoon, mutta tummaa voi käyttää tehokeinona ja onkin enemmän makuasia. Kirkkaan puhkipalaminen harvoin miellyttää silmää, tai toimii tehokeinona. Tukkonen musta kyllä. (A Adams jne) linkki sivustolle jossa mestareiden kuvia: http://www.afterimagegallery.com/selectnew.htm
Jos kuvausvaiheessa jo tietää haluavansa mv lopputuloksen, on hyvä huomioida kohteen erotettavuus kuvan muusta osasta.
Tarkoitan tällä sitä, että kun värejä ei ole, kohde on saatava erilleen muusta kuvan härpäkkeestä. Yksi keino on syväterävyyden käyttäminen. Kohdistus kohteeseen ja isolla aukolla kuva. Toinen tärkeä asia on valo. Miten ja mistä se osuu kohteeseen. Kohteen erotuvuuteen auttaa myös kontrastin säädöt.
Itse kuvaan aina värinä ja muutan joko RAW-kääntäjässä tai vasta PhotoShopissa. RAW-kääntäjässä kun sen tekee, voi värien vaikutusta säätää värikohtaisesti.
Tärkeää on muistaa mitä säätöjä on tehnyt, kun kuva on omasta mielestä hyvä.
Pientä jumppaamista se opettelu on, mutta kyllä se sieltä sitten löytyy. Hyvä on myös käydä katsomassa legendojen, kuten A Adams, Cartier-Bresson jne. kuvia ja tutkia miten ovat niitä ottaneet ja käsitelleet.
Vähän enemmän käsitelty vuorostaan.
exif | Aperture: f/6.3 | Camera: NEX-5 | Exposure time: 1/25 | Focal length: 18 mm | ISO: 400Liitän oman Hesan Kaupunginteatterikuvan jatkoksi. Tuntuu sopivan teemaan.
exif | Aperture: f/8 | Camera: Canon Canon EOS 5D | Exposure time: 1/200 | Focal length: 135 mm | ISO: 400 | White balance: 1